Tässä nyt sitten on päähenkilömme Jen Capac. Jen on perhetavoitteinen luonnepistein 4-4-4-6-7. JEn tykkää Treenatuista miehistä ja koruista. Ja Jen inhoaa kiloja. Jenin leskiäiti oli erittäin rikas ja kanis nuori nainen joka lähetti Jenin yliopistoon. Jen rakasti äitiään hyvin paljon. Jen saapui kymmenenhengen asuntolaan yliopistolle ja valitsi pääaineekseen Taideopin. Jen on aina ollut innostunut ruoanlaitosta ja maalamisesta. Ollessaan luennolla Jenin puhelin soitti jossa Heikki soitti ja kertoi äidin jääneen autonalle. Jen oli tukehtua suruunsa ja jäin kolmelta luennolta väliin. Heikki oli Jenin äidin miesystävä. Jen kuulin äidin testamentanneen lähes kaiken Heikille, Jen sain vain 4800$ ja ison tontin kaukaa Veronalasta. Jen ei ollut ikinä pitänyt Heikistä, ja nyt vielä vähemän. Jenin oli pakko alkaa taas panostaa yliopistoon jottei saisi numeroksia aivan ala-arvoista. Jen alkoi taas käydä koulua, mutta rahat olivat edelleen vähissä, vain 500$ opiseluun. Stipendejäkään Jenille ei herunut. Perintörahat 4800$ Jen saisi vasta käytyään yliopiston loppuun. Jen ei saanut töitä tai opintotukea. Joten Jen on yksi niitä ihmisiä, joka osaa arvostaa asuntolan vanhaksi kuluneita välineitä ja ruokapalvelua. 
Asuntolassa oli kuitenkin aika rauhatonta sillä jatkuvasti toisessa kerroksessa jossa Jen omisti huoneen, juoksenteli alastoia ihmisiä, useinmiten se oli vieläpä sama punatukkainen laiha anorektikon näköinen leidi joka omasi nimen Salla. Asuntolassa pyöri myös laamapuvun omistava mies joka jatkuvasti kävi tanssimassa ja laulamassa muiden edessä ja häiritsemässä opiskelua. Asuntolssa harvemmin mutta silti usein nähty vieras on koululta tuttu huutosakkilainen joka kävi myös häiritsemässä Jenin opistkelua tekemällä "kauniita" liikkeitä ja huutamalla koulun joukkueen tunnus huutoa. Jen oli onnellinen silloin kun hän lukitsi huoneensa oven ja lukkittautui huoneeseen soittelemaan kavereille ja maalaamaan. Jen ei pitänyt asuntolatovereistaan ollenkaan sillä keskusteluaiheen
oli aina samat jutut: "Voi ei, etkai sä taas juo limppaa? Siis sehän lihottaa ihan kamalasti!" "Ihana toi sun uus korus, saaks mä lainaa sitä sit koulunjuhlii?" Jen ei voinut sietää asuntolatovereitaan myöskään pissis -piirteen takia. Lähes jokainen asuntolan tyttö kulki minihameessa ja napapaidassa hokien ihQua ja v*ttua. Jen oli pienenstä pitäen vihannut pissiksiä Itse hän oli enenmän sitä rock tyyliä. Jen oli miettinyt useamman kerran asuntolan vaihtoa. Mutta sen jälkeen kun Jen huomasi, etktä asuntolassa vaihtui opiskelijat välillä Jen oli pyörtänyt ne ajatukset. Muutamiin opiskelijoihin Jen oli uskaltanut ja viitsinyt tutustua. Mutta nekin olivat hyvin harvoja sillä Jen omasi paljon ujoutta. 
Jenin ensimäinen tapaama mies puolinen henkilö oli Vesa Puhto! Nenäå Vesalla oli siedettävä, mutta Suu ja posket olivat aivan kaameat joten siihen Jen ei sen enenpää tututstunut. Vaikkakin Jen jatkuvasti söi Vesan kanssa samassa pöydässä ja he keskustelivat... No mistäs muusta kuin lapsista. Onneksi Vesankin tilalle vaihtui pian uusi oppilas. Jen oli hommannut huoneeseensa puhelimen ja tietokoneen ja nyt simeleoneja oli enään ihan muutama pennonen. Jostain pitäisi saada rahaa ja äkkiä Jen ajattelin. Töitä Jen ei saanut eikä rahantulo lähteitä muutenkaan ollut. Joten rahaa oli moahdoton saada yhtään mistään. Kuitenkin sitä tarvittaisiin myös yliopiston jälkeen. Jenin päähän ei pyörähtänyt yhtäkään ajatuksta siitä, miten sitä rahaa saisi. Eräänä aamuna Jen istukseli aamupalalla ja mieti rahaongelmaansa. Jen jäi tapittamaan essupukuista vanhaa miestä keittiönurkassa. Jen sai ajatuksen, mutta se tuntui mahdottomalta. Jen söi aamiaisensa loppuun
kylmänä, tajuttuaan ettei ollut koskenut siihen ollenkaan. Sitten Jen rohkaisi itsensä je teki sen. Jen meni kysymään vanhalta herralta keittiötä töitä. Jen saikin töitä ja palkkaa tuli simaikaa n. 15minuutin välein 10$ Nyt oli Jenin rahaongelma ratkaistu. Tai ei sittenkään. Pitäisi hoitaa tarpeet, esseet, opiskelu, ihmissuhteet ja vaikka mitä muuta. Ja tässä hommassa tuli rahaa mutta myös tarpeet laskivat nopeasti. Jen päätti, että aina kun olisi aikaa ja läksyt olisi tehty, tenttiin luettu ja muutenkin kaikki hyvin, Jen voisi hoitaa rahaongelmaansa. Niinhän siinä sitten kävi. Jen nähtiin lähes päivittäin keittiössä ja keittiömestari aulassa istuskelemassa sinikeltaisessa nojatuolissa miettien miten keittiössä menee. Mutta ei Jenkään kauaa jaksanut olla töissä keittiössä. Pitihän sitä myös harrastuksille jättää aikaa. Jenillä tosin ei ollut minkään sortin harrastuksia. Mutta niitä piti keksiä! 
Se ei saa olla kallis, se ei saa olla vaativaa, se ei saa olla väsyttävää, paikka ei saa olla kaukana, se täytyy voida lopettaa helposti. Jen miettiä kuumeisesti kaikkia vaihtoehtoja. Saviruukkujen teko oli liian kallista, samoin pienoismallien rakenetelu. Mikä siis olisi hyvä harrastus? Lopulta Jen keksi sen! Asuntolan takapihalla oli appelsiini-, sitruuna- ja omenapuita. Jen voisi hoitaa niitä! Puut pysyisivät elossa ja niistä saisi tuottoisan sadon. Asuntolanvasemmalla puolell oli myös kasvihuone, mutta palstat +piti ensin lannoittaa, sitten kylvää ja siemenet maksoivat samoin lannoitteet. Joten Jenille riitti puiden hoito. Jos vaikka yliopistoaikana saisi kerättyä pronssisen ansiomerkin. Jen alkoi olla yksinäinen. Jenin ystäväpiiriin kuului koulun Lehtori, joskin vain numerojen kohentamisen takia Jen oli lehtorin ystävä... Ystäväpiitiin ei muita kuulunut. Jotain netissä tapaamia tuttuja Jen toki tunsi. Kuten Julia Capula, Taloudenhoitaja Kanerva ja jotain muita kaukaisia ihmisiä. 
Eräänä päivänä kun Jen kohensi logiikkataitojaan pelaamalla shakkia tuli häntä vastaan pelaamaan eräs opiskelija tyttö nimeltä Taru Teerimäki. Taru alkoi puhua Jenille ystävistä ja pojista. Jen puolestaan puhui muistaopiskelijoista ja harrastuksestaan hoitaa puita. Jenilla ja Tarulla juttu lusiti oikein hyvin. tarui kertoi Jenille kuinka hyviä biletys paikkoja Stadissa oli ja kysyi missä kaikkialla Jen oli käynyt ja tiesikö Jen jotain vielä parempia biletyspaikkoja. "Öh.. En ole käynyt oikein missään muualla kuin luennoilla ja Stenvall kuntosalilla.." Jen silitti nolona Tarulle. "Etkö? Mehän käymme jatkuvasti joka puolle Stadissa, tulisit joskus mukaan. Miksi et käy missään?" Taru tiedusteli Jeniltä ja siirsi shakkinappulaansa pitkän harkinnan jälkeen. "Ei minulla ole seuraa kenen kanssa mennä.. Ja kai minä vähän pelkään tutustua uusiin ihmisiin." Jen selitti taas nolona. "No nyt me menemme käymään Stenvallin muotikampuksella 
ja kahvilla." Jen sanoi päättäväisesti ja meni puhelimeen tilaamaan taksin ja raahasi Jenin alakertaan odottamaan taksia. Ensimäinen pysäkki oli Stenvall -instituutin paras ja ainoa muotiliike. Jen astui ulos taksista (Mihin Taru hävisi?) Jen olisi mieluummin mennyt takaisin taksiin ja asuntolalle vaan Taru raahasi Jenin sisälle kauppaan. Jen hiplasi ihania vaatteita mitkä kuitenkin olivat liian kalliita Jenin kukkarolle. Lopulta Je osti mp3 soittimen Tarun painostuksesta. Sitten mentiin takapihalle jossa oli keinuja. Taru ja Jen keinuivat "Tämä takaa sen että lisää simejä ulmestyy paikalle" Taru selitti Jenille. Jen ihmetteli asiaa mutta toden totta, paikalle alkoi lipua väkeä. Jopa itse Lehtori saapui paikalle. Paikalla oli myös Vesa puhto ja viuhahtelija-Salla. Illan pimetessä lähdettiin asuntolalle. 
Jen oli ihan väsynyt ja menikin suoraan nukkumaan kunnes hetkenkuluttua tuli ilmotus, että loppukoe on 5tunntin kuluttua. Ensimäisen vuoden puoliväli siis kohta takana. Jenin oli pakko raahautua ylös sängystä, syldä, kirjoittaa essee ja lukea tenttiin. Aamukuudelta sitten raahustettiin loppukokeeseen. Jen oli väsynyt kokeessa, mutta oli sentään kirjottanut esseen ja lukenut hyvin. Ja sehän palkittiin. Jen sai 1200$ apurahaa ja pääsi parhaiden oppilaiden listalle. "Jes jes jes! Jee jee jee!" Jen hehkutti arvosanaansa asuntolan pihassa. Arvosanaksi siis tuli tasan 5. Jen pystyi nyt vähentämään työtään apukokkina. Mutta pitää sitäkin silti jatkaa, jottei rahat tyystin lopu. Jen osti huoneeseensa halvan tietokoneen ja uuden tuolin. 
Jenin piti alkaa kohottaa kuntoaan. Sillä kiloja alkoi kertyä pelottavasti Jenin vyötärölle. Ja kohta sitä täytyy opiskelunkin takia kohottaa. Joten heti kun Jen sai kerättyä voimia vähän Jen lähtikin Stenvall -instituutin parhaaseen ja ainoaan kuntoilukeskuskeen. Jen istahti painonnosto penkkiin. Jen nosti painot. Jenin hengähti ja nosti uudelleen. Sama toistui monta kertaa. "Äh ei näitä jaksa nostaa kukaan" Jen tuhahti ja siirtyi penkille jossa nosteltiin painoja jaloilla. "Tämä on jo vähän helpompaa". Jen huokaisi kun nosti kolkme kertaa jaloilla hengähti ja jatkoi nostelua. Jen viihtyi penkissä jonkun aikaa
kunnes vaihtoi taas syystä ettei jaksanutkaan nostaa jalkoillaan tarpeeksi painoja. Jen katseli juoksumattoa. "Tuo näyttää hauskalta" Jen mietti ja astui juoksumatolle. Jenillä oli omat ongelmansa juoksumaton kanssa, mutta eipä hän ollut ainoa. Jen kaatui monta ja vielä monta kertaa juoksumatolla. Jen puuskutti ja vaihtoi haasteeksi ylämäen. Jen juoksi juoksemistaan hiki puski päälle ja Jenin tuli kuuma. Jen sai tarpeekseen ja lopetti juoksumatolla juoksemisen. Jen astui pois ja huomasi lihastensa kasvaneen oikein paljon. Jen meni alakertaan suihkuun ja lähti luennolle suoraan kunto keskuksesta. Kun Jen palasi luennolta hän kirjoitti esseen ja tilasi taksin asuntolalle. 
Jen tahtoi tutustua tarkemmin Julia Capulaan ja heti huoneessaan tarkistikin, että Julia oli mesessä. Jen alkoi heti kirjoittaa Julialle joka kirjoitti takaisin ja niin keskustelua jatkui pitkään yömyöhään. Julia ja Jen keskustelivat mm. miehistä, avio- ja avoliitosta sekä muodista. Jeniä alkoi väsyttää yöllä myöhään kun muut opiskelijat jo nukkuivatjotan Jen hyvästeli Julia Capulan, kävi suihkussa ja nukahti sängylle. Jen näki unta jossa Jen ja Julia oli bestiksiä ja Lehtori oli antanut Jenille hyviä numeroita... Mistähän syystä? Aamullaseistemän aikoihin kun Jen heräsi ei hänellä ollut mitään tekemistä sillä hän ei jaksanut taas maalata eikä mennä töihin valmistamaan aamupalaa ja siivoamaan. Aamulla ja illalla oli eniten töitä sillä kaikki opiskelijat kävivät aamu ja iltapalalla. Päivällä kävi vain harva koska suurin osa oli luennolla päiväsaikaan. Jenin luennot oli nyt illalla viideltä. 
Jen ei keksinyt mitään tekemistä ja lopulta Jen keksi mitä tekisi. Jenin lempiharrastus oli kaiken mahdollisen tuunais. Niimpä Jen päätti aloittaa tuunaamalla vessan suihkuun hieromasuihkun. Tosin Jen ja huonot taidot aiheuttivat suihkun hajoamisen. Jen sai suihkun myös korjattua itse. Jenin toinen harrastus oli asuntolan siivoaminen. Jen pesi asuntolan vessoja ja luuttusi lattioita sillä Jenin mielestä kirjasta opeteltu siivoaminen ei hyödytä mitään, vaan täytyy olla käytännön kokemusta, pelkkä teoria ei riitä! Tätä mieltä Jen oli lähes jokaisesta asiasta.
Jenin ensimäinen tapaama mies puolinen henkilö oli Vesa Puhto! Nenäå Vesalla oli siedettävä, mutta Suu ja posket olivat aivan kaameat joten siihen Jen ei sen enenpää tututstunut. Vaikkakin Jen jatkuvasti söi Vesan kanssa samassa pöydässä ja he keskustelivat... No mistäs muusta kuin lapsista. Onneksi Vesankin tilalle vaihtui pian uusi oppilas. Jen oli hommannut huoneeseensa puhelimen ja tietokoneen ja nyt simeleoneja oli enään ihan muutama pennonen. Jostain pitäisi saada rahaa ja äkkiä Jen ajattelin. Töitä Jen ei saanut eikä rahantulo lähteitä muutenkaan ollut. Joten rahaa oli moahdoton saada yhtään mistään. Kuitenkin sitä tarvittaisiin myös yliopiston jälkeen. Jenin päähän ei pyörähtänyt yhtäkään ajatuksta siitä, miten sitä rahaa saisi. Eräänä aamuna Jen istukseli aamupalalla ja mieti rahaongelmaansa. Jen jäi tapittamaan essupukuista vanhaa miestä keittiönurkassa. Jen sai ajatuksen, mutta se tuntui mahdottomalta. Jen söi aamiaisensa loppuun
kylmänä, tajuttuaan ettei ollut koskenut siihen ollenkaan. Sitten Jen rohkaisi itsensä je teki sen. Jen meni kysymään vanhalta herralta keittiötä töitä. Jen saikin töitä ja palkkaa tuli simaikaa n. 15minuutin välein 10$ Nyt oli Jenin rahaongelma ratkaistu. Tai ei sittenkään. Pitäisi hoitaa tarpeet, esseet, opiskelu, ihmissuhteet ja vaikka mitä muuta. Ja tässä hommassa tuli rahaa mutta myös tarpeet laskivat nopeasti. Jen päätti, että aina kun olisi aikaa ja läksyt olisi tehty, tenttiin luettu ja muutenkin kaikki hyvin, Jen voisi hoitaa rahaongelmaansa. Niinhän siinä sitten kävi. Jen nähtiin lähes päivittäin keittiössä ja keittiömestari aulassa istuskelemassa sinikeltaisessa nojatuolissa miettien miten keittiössä menee. Mutta ei Jenkään kauaa jaksanut olla töissä keittiössä. Pitihän sitä myös harrastuksille jättää aikaa. Jenillä tosin ei ollut minkään sortin harrastuksia. Mutta niitä piti keksiä! 
Se ei saa olla kallis, se ei saa olla vaativaa, se ei saa olla väsyttävää, paikka ei saa olla kaukana, se täytyy voida lopettaa helposti. Jen miettiä kuumeisesti kaikkia vaihtoehtoja. Saviruukkujen teko oli liian kallista, samoin pienoismallien rakenetelu. Mikä siis olisi hyvä harrastus? Lopulta Jen keksi sen! Asuntolan takapihalla oli appelsiini-, sitruuna- ja omenapuita. Jen voisi hoitaa niitä! Puut pysyisivät elossa ja niistä saisi tuottoisan sadon. Asuntolanvasemmalla puolell oli myös kasvihuone, mutta palstat +piti ensin lannoittaa, sitten kylvää ja siemenet maksoivat samoin lannoitteet. Joten Jenille riitti puiden hoito. Jos vaikka yliopistoaikana saisi kerättyä pronssisen ansiomerkin. Jen alkoi olla yksinäinen. Jenin ystäväpiiriin kuului koulun Lehtori, joskin vain numerojen kohentamisen takia Jen oli lehtorin ystävä... Ystäväpiitiin ei muita kuulunut. Jotain netissä tapaamia tuttuja Jen toki tunsi. Kuten Julia Capula, Taloudenhoitaja Kanerva ja jotain muita kaukaisia ihmisiä. 
Eräänä päivänä kun Jen kohensi logiikkataitojaan pelaamalla shakkia tuli häntä vastaan pelaamaan eräs opiskelija tyttö nimeltä Taru Teerimäki. Taru alkoi puhua Jenille ystävistä ja pojista. Jen puolestaan puhui muistaopiskelijoista ja harrastuksestaan hoitaa puita. Jenilla ja Tarulla juttu lusiti oikein hyvin. tarui kertoi Jenille kuinka hyviä biletys paikkoja Stadissa oli ja kysyi missä kaikkialla Jen oli käynyt ja tiesikö Jen jotain vielä parempia biletyspaikkoja. "Öh.. En ole käynyt oikein missään muualla kuin luennoilla ja Stenvall kuntosalilla.." Jen silitti nolona Tarulle. "Etkö? Mehän käymme jatkuvasti joka puolle Stadissa, tulisit joskus mukaan. Miksi et käy missään?" Taru tiedusteli Jeniltä ja siirsi shakkinappulaansa pitkän harkinnan jälkeen. "Ei minulla ole seuraa kenen kanssa mennä.. Ja kai minä vähän pelkään tutustua uusiin ihmisiin." Jen selitti taas nolona. "No nyt me menemme käymään Stenvallin muotikampuksella 
ja kahvilla." Jen sanoi päättäväisesti ja meni puhelimeen tilaamaan taksin ja raahasi Jenin alakertaan odottamaan taksia. Ensimäinen pysäkki oli Stenvall -instituutin paras ja ainoa muotiliike. Jen astui ulos taksista (Mihin Taru hävisi?) Jen olisi mieluummin mennyt takaisin taksiin ja asuntolalle vaan Taru raahasi Jenin sisälle kauppaan. Jen hiplasi ihania vaatteita mitkä kuitenkin olivat liian kalliita Jenin kukkarolle. Lopulta Je osti mp3 soittimen Tarun painostuksesta. Sitten mentiin takapihalle jossa oli keinuja. Taru ja Jen keinuivat "Tämä takaa sen että lisää simejä ulmestyy paikalle" Taru selitti Jenille. Jen ihmetteli asiaa mutta toden totta, paikalle alkoi lipua väkeä. Jopa itse Lehtori saapui paikalle. Paikalla oli myös Vesa puhto ja viuhahtelija-Salla. Illan pimetessä lähdettiin asuntolalle. 
Jen oli ihan väsynyt ja menikin suoraan nukkumaan kunnes hetkenkuluttua tuli ilmotus, että loppukoe on 5tunntin kuluttua. Ensimäisen vuoden puoliväli siis kohta takana. Jenin oli pakko raahautua ylös sängystä, syldä, kirjoittaa essee ja lukea tenttiin. Aamukuudelta sitten raahustettiin loppukokeeseen. Jen oli väsynyt kokeessa, mutta oli sentään kirjottanut esseen ja lukenut hyvin. Ja sehän palkittiin. Jen sai 1200$ apurahaa ja pääsi parhaiden oppilaiden listalle. "Jes jes jes! Jee jee jee!" Jen hehkutti arvosanaansa asuntolan pihassa. Arvosanaksi siis tuli tasan 5. Jen pystyi nyt vähentämään työtään apukokkina. Mutta pitää sitäkin silti jatkaa, jottei rahat tyystin lopu. Jen osti huoneeseensa halvan tietokoneen ja uuden tuolin. 
Jenin piti alkaa kohottaa kuntoaan. Sillä kiloja alkoi kertyä pelottavasti Jenin vyötärölle. Ja kohta sitä täytyy opiskelunkin takia kohottaa. Joten heti kun Jen sai kerättyä voimia vähän Jen lähtikin Stenvall -instituutin parhaaseen ja ainoaan kuntoilukeskuskeen. Jen istahti painonnosto penkkiin. Jen nosti painot. Jenin hengähti ja nosti uudelleen. Sama toistui monta kertaa. "Äh ei näitä jaksa nostaa kukaan" Jen tuhahti ja siirtyi penkille jossa nosteltiin painoja jaloilla. "Tämä on jo vähän helpompaa". Jen huokaisi kun nosti kolkme kertaa jaloilla hengähti ja jatkoi nostelua. Jen viihtyi penkissä jonkun aikaa 
kunnes vaihtoi taas syystä ettei jaksanutkaan nostaa jalkoillaan tarpeeksi painoja. Jen katseli juoksumattoa. "Tuo näyttää hauskalta" Jen mietti ja astui juoksumatolle. Jenillä oli omat ongelmansa juoksumaton kanssa, mutta eipä hän ollut ainoa. Jen kaatui monta ja vielä monta kertaa juoksumatolla. Jen puuskutti ja vaihtoi haasteeksi ylämäen. Jen juoksi juoksemistaan hiki puski päälle ja Jenin tuli kuuma. Jen sai tarpeekseen ja lopetti juoksumatolla juoksemisen. Jen astui pois ja huomasi lihastensa kasvaneen oikein paljon. Jen meni alakertaan suihkuun ja lähti luennolle suoraan kunto keskuksesta. Kun Jen palasi luennolta hän kirjoitti esseen ja tilasi taksin asuntolalle. 
Jen tahtoi tutustua tarkemmin Julia Capulaan ja heti huoneessaan tarkistikin, että Julia oli mesessä. Jen alkoi heti kirjoittaa Julialle joka kirjoitti takaisin ja niin keskustelua jatkui pitkään yömyöhään. Julia ja Jen keskustelivat mm. miehistä, avio- ja avoliitosta sekä muodista. Jeniä alkoi väsyttää yöllä myöhään kun muut opiskelijat jo nukkuivatjotan Jen hyvästeli Julia Capulan, kävi suihkussa ja nukahti sängylle. Jen näki unta jossa Jen ja Julia oli bestiksiä ja Lehtori oli antanut Jenille hyviä numeroita... Mistähän syystä? Aamullaseistemän aikoihin kun Jen heräsi ei hänellä ollut mitään tekemistä sillä hän ei jaksanut taas maalata eikä mennä töihin valmistamaan aamupalaa ja siivoamaan. Aamulla ja illalla oli eniten töitä sillä kaikki opiskelijat kävivät aamu ja iltapalalla. Päivällä kävi vain harva koska suurin osa oli luennolla päiväsaikaan. Jenin luennot oli nyt illalla viideltä. 
Jen ei keksinyt mitään tekemistä ja lopulta Jen keksi mitä tekisi. Jenin lempiharrastus oli kaiken mahdollisen tuunais. Niimpä Jen päätti aloittaa tuunaamalla vessan suihkuun hieromasuihkun. Tosin Jen ja huonot taidot aiheuttivat suihkun hajoamisen. Jen sai suihkun myös korjattua itse. Jenin toinen harrastus oli asuntolan siivoaminen. Jen pesi asuntolan vessoja ja luuttusi lattioita sillä Jenin mielestä kirjasta opeteltu siivoaminen ei hyödytä mitään, vaan täytyy olla käytännön kokemusta, pelkkä teoria ei riitä! Tätä mieltä Jen oli lähes jokaisesta asiasta. 
1 kommentti:
Ihan hyvä :). Aika paljon tekstiä oli! Katson seuraavatkin osat tästä yhtäkkiä läpi. - M
Lähetä kommentti